Diagnosointi

Diagnosointi mielenterveyden alueella sisältää kattavan arvioinnin potilaan oireista, käyttäytymisestä ja elämäntilanteesta. Tämän prosessin tavoitteena on tunnistaa ja ymmärtää mahdolliset mielenterveyden häiriöt, jotta asianmukainen hoito voidaan aloittaa.

Diagnoosin tekeminen mielenterveyden alueella on usein monimutkainen prosessi, ja siihen liittyy usein erilaisia vaiheita:

1. Kliininen haastattelu: Psykiatri tai mielenterveyden ammattilainen keskustelee potilaan kanssa perusteellisesti. Haastattelussa kysytään kattavasti potilaan oireista, tuntemuksista, ajatuksista ja käyttäytymisestä. Potilaan historiaan ja elämäntilanteeseen liittyviä kysymyksiä myös selvitetään.
2. Oireiden arviointi: Mielenterveyden ammattilainen arvioi potilaan ilmoittamia oireita ja niiden vakavuutta. Näihin voi kuulua mielialan vaihteluita, ahdistuneisuutta, unihäiriöitä, syömisen muutoksia, harhoja, pakko-oireita ja muita oireita.
3. Psykologiset testit ja kyselylomakkeet: Diagnoosin vahvistamiseksi ja yksilöllisen hoitosuunnitelman luomiseksi voidaan käyttää erilaisia psykologisia testejä ja kyselylomakkeita. Ne auttavat arvioimaan tarkemmin potilaan mielenterveydentilaa ja mahdollisia oireita.
4. Fyysinen tarkastus: Joissain tapauksissa psykiatri voi suorittaa myös perusteellisen fyysisen tarkastuksen, jotta voidaan varmistaa, ettei fyysinen terveysongelma aiheuta oireita.
5. Diagnoosin asettaminen: Käytettyjen menetelmien ja potilaan esittämien tietojen perusteella mielenterveyden ammattilainen tekee diagnoosin, joka perustuu Diagnostisen ja tilastollisen käsikirjan viidenteen painokseen (DSM-5) tai Kansainvälisen tautiluokituksen kymmenenteen versioon (ICD-10) sisältyviin kriteereihin.

On tärkeää, että diagnoosi tehdään huolellisesti ja oikein, jotta potilas saa tarvitsemansa avun ja tuen. Diagnoosin avulla voidaan suunnitella yksilöllinen hoitosuunnitelma, joka voi sisältää esimerkiksi lääkitystä, psykoterapiaa tai muita hoitomuotoja riippuen diagnoosista ja potilaan tarpeista.